Olin ensimmäistä päivää töissä Mikaelgårdenissa, kehityshäiriöisten lasten hoitokodissa Järnassa, Ruotsissa. Olin päätynyt sinne, antroposofiasta tietämättömänä, kohtalon varman käden johdattamana. Mikaelgårdenissa oli tapana päättää lasten koulupäivä kokoontumalla kauniiseen pieneen juhlasaliin, jossa lapset saivat nauttia jostakin taiteellisesta esityksestä, useimmiten musiikista tai eurytmiasta. Sinä päivänä kodin kolme eurytmistia esittivät Johan Sebastian Bachin "Jesu bleibet meine Freude". Olin lumoutunut, en ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista: kokonaisuus, jossa yhdistyivät liike, musiikki, valot ja värit. Kauneutta lisäsi salin harmoonisuus värjättyine lasi-ikkunoineen ja laseerattuine puuseinineen.
Kuten niin moni eurytmisti, olin jo pienestä pitäen pitänyt tanssista, joten eurytmia puhutteli minua heti. Tunsin kuitenkin niin suurta kunnioitusta näitä eurytmian veteraaneja kohtaan, etten mitenkään voinut kuvitella voivani olla jotakin samanlaista. Nämä kaksi vanhempaa, kaunista ja viisasta naista Saksasta olivat myös eurytmiaterapeutteja, ja Mikealgårdenissa työskentelyni aikana sain nähdä, miten vahvasti eurytmiaterapia vaikutti vakavasti sairaisiin lapsiin.
Hiukan yli vuosi kului tuosta maagisesta ensimmäisestä kerrasta, kunnes kohtalo puuttui taas peliin: Emerson Collegessa opiskeleva, jo teini-iän ajoilta tuttu ystävä tuli käymään, ja teetä juodessamme lausahti :"Kyllä minä osaan kuvitella sinut eurytmistinä." Se pieni sivumennen sanottu lause antoi minulle rohkeutta pyrkiä opiskelemaan eurytmiaa Järnassa.
Nautin opiskelijaelämästä Järnan seminaarissa, vaikka opiskelu toikin kovia haasteita, omien puutteidensa ja vikojensa kohtaamista ja itsensä kehittämistä. Olin kuitenkin hyvin nuori, ja aloin tuntea, että saisin enemmän irti opinnoista, jos minulla olisi enemmän elämänkokemusta takanani. Vaikka olinkin nauttinut Ruotsissa olostani, en kuitenkaan tuntenut oloani täysin kotoisaksi siellä. Niinpä keskeytin opintoni, ja lähdin töihin Camphill-yhteisöön Irlantiin, ajatuksena jatkaa opintoja Lontoossa vuoden päästä. Kohtalo kuitenkin antoi ohjeen vierailevan eurytmistin muodossa:"Ei, ei Lontooseen, sinun täytyy mennä Camphill Bottonin eurytmiakoulutukseen!"
Sille tielle jäin noin 20:ksi vuodeksi. Eurytmiaa ja yhteisössä elämistä, perheen perustamista. Näiden kahden Mikaelgårdenin eurytmistin antama innoitus eurytmiaterapiasta ei koskaan haihtunut, joten vihdoin ja viimein, kun lapset olivat tarpeeksi vanhoja, sain tehdä eurytmiaterapeutin koulutuksen East Grinsteadissä. Tämä koulutus, ja taasen kunnioitusta herättävät kaksi vanhempaa naispuolista opettajaa ja erinomainen lääkäri syvensivät suhdettani eurytmiaan, ja antoivat siihen uutta, hengellistä sisältöä.
Näiden vuosien aikana, jolloin olen enimmäkseen toiminut eurytmian opettajana koulussa, olen vähitellen tullut siihen vakaumukseen, että antroposofian, steinerpedagogiikan ja etenkin eurytmian tärkein merkitys on kaukana tulevaisuudessa. Me emme ehkä pysty taistelemaan lisääntyvää teknologian vaikutusta ja ihmisen koneellistumista vastaan tässä ajassa, mutta eurytmian tekeminen kylvää siemenen jokaiseen oppilaaseen ja ihmiseen, joka sitä tekee edes hiukan jossakin vaiheessa elämässään- siemenen, joka tuottaa hedelmää kaukana tulevaisuudessa.
Elämän kiertokulku, kuolema ja jälleensyntyminen, vaikuttaa kaikkialla perhosen toukasta koko luontoon, ihmiseen, maapalloon ja jopa universumiin. Jopa tiede puhuu jo maapallon ja koko universumin tuhoutumisesta ja uudelleen syntymisestä. Tämä metaformoosin periaate tulee vaikuttamaan myös eurytmian olemassaolossa. Ainoa, mikä on pysyvää, on maailman ja elämän hengellinen tausta. Tässä hengen maailmassa käy kuitenkin taistelu pimeyden ja valon voimien välillä ihmiskunnan kehityksen suunnasta. Ratkaisevassa asemassa taistelun tulokseen on ihmisen kyky pysyä henkisenä ja vapaana olentona. Eurytmian tekeminen istuttaa tämän ajan ihmisiin ja etenkin lapsiin ihmisyyden ja inhimillisyyden siemenen, jonka kypsymisen vaikutus ja merkitys tulevat näkyviin vasta meidän ja koko maapallon tulevissa inkarnaatioissa.
Eurytmia työskentelee maailmassa inhimillisyyden, valon ja vapauden puolesta!
Joulukuun blogin kirjoittajana toimi Päivi Aho-Peart (s.1.7.1959); eurytmisti, eurytmiaterapeutti sekä eurytmiaopettaja. Toiminut Vaasan koulussa eurytmiaopettajana vuodesta 2002.
Vuoden 2019 Blogit koskevat kysymystä: Miksi eurytmia? Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt tähän kysymykseen vastausta 12 eri ihmiseltä ja he kertovat blogeissaan omakohtaisen näkemyksensä asiasta.