”Basically everything is one. There is no way in which you draw a line between things. What we (normally) do is to make these subdivisions, but they are not real. Our educational system is full of subdivisions that are artificial, that shouldn’t be there. I think maybe poets - although I don’t read poetry - have some understanding of this. The ultimate descriptive task, for both artists and scientists, is to “insoul” what one sees, to attribute to it the life one shares with it¸ one learns by identification.” Biologi Barbara McKlintock (Keller,2003,s.204)
Tämä Nobel-palkinnon saaneen biologin ajatus kuvastaa hyvin pyrkimystä ymmärtää todellisuutta samaistumisen kautta. Samasta asiasta puhuu myös ”deep-ecology”-liikkeen perustaja Arne Näss. Hänen mukaansa ilman empatiakyvyn kehittämistä emme selviä. Pedagogisella kentällä etsitään tapoja lähestyä ilmiöitä niistä itsestään käsin. Tämän vuoksi fenomenologiset opetusmenetelmät, uudet lähestymistavat tutkittavaan kohteeseen, koetaan tavaksi synnyttää uudenlaista rakentavaa ja osallistavaa ajattelua.
Ajattelun on muututtava aktiiviseksi niin että ymmärrämme elävää luontoa ja kestävä kehitys on mahdollinen. Vaaditaan uusia kykyjä, että ymmärretään luonnon elävää kokonaisuutta ja ihmisen suhdetta siihen. Eläytyminen, empatia ja siirtyminen esine-ajattelusta prosessi-ajatteluun ovat välttämättömiä, jotta osaamme toimia rakentavasti, ei vain luonnon suhteen, mutta myös yhteiskunnassa. Kaikki taiteet luovat elävää yhteyttä todellisuuteen ja nuorten kanssa työskennellessä huomaa, että joillekin ne ovat ainoa tapa herättää halua liittyä todellisuuteen ja olla sen kanssa tekemisessä. Eurytmia on meille tässä kehyksessä, uudenlaisen ajattelun kehittämisessä, oikea onnenpotku!
Oma taustani on kuvataiteessa. Eurytmia ei minua aluksi kiehtonut laisinkaan, niin irralliselta liihottelulta se vaikutti. Asenteeni muuttui, kun sain käydä Nadja Martinoffin eurytmiakurssilla ja epäilyistäni huolimatta huomasin, että eurytmian tekeminen vaikutti luonnon havaitsemiseeni vahvasti. Eurytmia ei tuntunutkaan enää niin irralliselta tästä maailmasta. Suuri ahaa-elämys itselleni oli Järnassa pidetty antroposofinen nuorisoseminaari, jossa tutkittiin eteeristä kuvanveiston kautta. Kuvanveiston liittyminen liikkeeseen ja rytmiin oli minulle itsestään selvää. Vähitellen minua alkoi kiinnostaa eurytmian prosessuaalisuus yhä enemmän. Kuvataide pääsi liikkeeseen ihan oikeasti. Opiskelin Järnassa kuvataidetta ja osallistuin samalla monille hienoille eurytmiakursseille. Erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin opiskelemaan mielestäni
Euroopan edistyksellisimpään eurytmiakouluun Hampuriin, Carina Schmidtin oppilaaksi. Eurytmian suosio oli silloin huipussaan ja hakijoita kurssille oli 130!
Intohimoni on ollut yhdistää kokemukseni kuvataiteesta ja eurytmiasta, käyttää molempia taiteita integroiden ja yhteyksiä etsien. Olen pitänyt lukuisia kursseja eri seminaareissa ja Snellman-korkeakoulussa. Olen saanut opettaa kaikenikäisiä päiväkoti-ikäisistä aikuisiin. Eurytmian opetuksessa suorastaan käsittämätön onni on ollut opettaa eurytmiaa aivan pienille lapsille, jotka kokevat eurytmian ihmeen välittömästi, suurella ruokahalulla ja iloiten! Säteilevä silmät loistavat pitkään mielessäni näiden eurytmiahetkien jälkeen. Lapsen uteliaisuus löytää ja kokea maailma on suurta ja välitöntä.
Eurytmiassa on suuria mahdollisuuksia kulttuurin eheyttäjänä, kun etsitään siltoja sisäisen kokemisen ja ulkoisen havaitsemisen välillä. Sekä nuoret että lapset kokevat eurytmian hyvin vahvasti tänä päivänä. Myös yliopistoyhteyksissäni olen huomannut, että avoimuus ja kiinnostus fenomenologisen pedagogiikan metodien kehittämiseen ovat suurta. Prosessuaalinen, elävä ajattelu on äärimmäisen vaativaa, mutta täysin välttämätöntä tässä ajassa, jotta pystymme toimimaan yhteistyössä sekä luonnon että sosiaalisen kentän kanssa. Ulkopuolelle tai ylemmäs asettautuminen on varmasti jokaisen helmasynti, mutta eurytmiassa ainakin saamme harjoitella osallistuvaa havainnointia, mukana elämistä ja elävän tiedostamista. Toivon, että jokainen voi tätä tehdä omalla tavallaan, ja että uteliaisuus ja avoimuus lisääntyvät. Eurytmia on sekä taide että uudenlainen tutkimusmetodi! Minusta olisi hyvä, jos eurytmia kyettäisiin näkemään osana uudenlaista ajattelua, jota kipeästi nyt tarvitaan.
Minulla on ollut onni kohdata taiteellisella polullani suuria opettajapersoonallisuuksia, jotka ovat kehottaneet etsimään omaa yksilöllistä ilmaisua niin, että sisäinen ja ulkoisesti näkyvä (liike tai kuvataiteellinen produktio) ovat yhteneväisiä. Carina Schmidt saattoi huudahtaa epätoivoisesti meille eurytmiaopiskelijoille tunnilla: ”Yrittäkää nyt edes hiukan käyttää mielikuvitustanne! En halua nähdä kolmeakymmentä samanlaista tapaa tehdä iii !!” Erilaiset yksilöllisyydet rikastuttavat toisiaan! Oppikaamme myös lapsilta ja tuokaamme paljon iloa sekä eurytmian opiskeluun että tekemiseen!
Lokakuun blogin kirjoittajana toimi Kirsi Aarbakke; eurytmisti ja kuvataideopettaja. Hän toimii opettajana Rudolf Steinerkoulun ruotsinkielisillä luokilla Helsingissä. Aikaisemmin taideopettaja Järnan Rudolf Seminaarissa Ruotsissa, jonka yhteydessä mukana suurten pedagogisten näyttelyiden luomisessa. Opettanut Snellman-korkeakoulussa ja pitänyt
kursseja eri yhteyksissä. Steinerforumin perustajajäsen. Toimii aktiivisesti aineopettajien
steinerpedagogisen perehdyttämisen parissa Steinerforumissa. Mukana taiteellisissa produktioissa, parhaillaan lapsille suunnatussa esityksessä ” Valokiven tarina”. Asuu Vihdin ekokylässä. Kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.
Vuoden 2020 Blogit käsittelevät teemaa: "Maailma eurytmistin silmin". Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt saada nähdä maailman 12:sta eri eurytmistin näkemänä ja kokemana. Blogien avulla voimme saada jonkinlaisen ilmaisun sille, miten eurytmian harjoittaminen voi kehittää ihmisen tietoisuutta ja tapaa ymmärtää maailmaa sekä itseään.