Kuuluthan kaikkeuteen

AURINKO TANSSIMAAN
SAA TAIVAAT TÄHTINEEN:
EIKÖ SE SINUSSAKIN LIIKU,
KUULUTHAN KAIKKEUTEEN?

Vapaasti mukaeltuna Angelus Silesiuksen säkeitten pohjalta.

”Die Sonn' erregt das All

macht alle Sterne tanzen.

Wirst du nicht auch bewegt,

gehörst du nicht zum Ganzen.”


Kuvitelkaamme tähtien tanssia, niiden keskinäisiä liikkeitä, liikkeiden suhteita, intervalleja. Kuulemme liikkeestä syntyviä säveliä, harmonioita, sopusointuisesti hahmottuvaa musiikkia. Se tulee aina vain selkeämmäksi maata lähestyessään, kunnes hiljenee hiljenemistään, pysähtyy, mykistyy kuvaksi: kauniiksi orgaaniseksi hahmoksi, luonnon näkymäksi, kasvin, eläimen, maiseman ja vaikkapa ihmisen kuvaksi. Kuulemamme on muuttunut näkyväksi.


Kun nyt katselemme jotakin luonnon muotoa, muodostelmaa, yritämme kuulla, mikä sana, laulu, mikä voimavirta, luova liike on tuon näköaistimuksen takana:

”Uinuu laulu kaikissa luoduissa.....

Jos löydät oikean taikasanan, koko maailma puhkeaa laulamaan.”

(”Schläft ein Lied in allen Dingen.....

Die Welt hebt an zu singen, triffst du nur das Zauberwort.”) runoilija Joseph von Eichendorffin sanoin.


Tarvitsemme taikavoimaa vapauttaaksemme näkyvän - mutta mykän - maailman lumouksestaan, jotta se alkaisi soida, puhua oman olemuksensa.


Olin kerran lokakuussa vaeltamassa yksin Saariselän tunturimaisemissa. Tapasin siellä suomaalla hiljaista, kuuntelevaa kansaa. Siellä kökötti TUKKATUISKUSIA, TÖRRÖTUISKUSIA ja levittäytyi suurisilmäisiä MÄTÄSMUMMELOITA. Kuivilla rinteillä kohtasin tappuraisia KÄRHÄKÖITÄ, jotka mielellään tarttuivat kinttuihini, sekä kuiskuttelevia KUIVAKOIPELOITA.

Te, jotka ehkä ette ole nähneet näitä olentoja, kuvitelkaa, miltä ne näyttävät. Eivätkö ne alakin visuaalisesti elää mielessämme?


Kotikulmillani asuu tonttukansaa: HIPPULAVIIRU on vilkas ja vikkelä, ketterä kiipeilijä.

HEPSANTIIRU, hänen sisarensa, taas mielellään tanssahtelee pihamaalla punaisessa mekossaan. HUPAKKOLUURA tekee kepposia ja kurkistelee kaikista rakosista. Hänen sisarensa HOMSANTUURA taas on veljensä mielestä vähän rasittavan hidas, unohtuu helposti ihmettelemään ja uppoutuu omiin puuhiinsa. Minkälainen tanssi kirpoaisi näistä eri tonttutyypeistä?



Anja Riska. Kuvat: AriPhoto.

Nyt rupesinkin katsomaan maailmaa steinerpedagogin silmin, olinhan kahdeksan vuotta luokanopettajana Steiner-koulussa. Mutta ei hätää. Steinerpedagogit uiskentelevat luovassa toiminnassaan (esim. satuja keksiessään eri tilanteita varten) samoissa luovien voimien virrassa kuin eurytmistit. Satukuvienkin tulisi kuvastaa tosia sielunelämän voimia.


”Pilvet on valkeita lampaita...” laulaa pilvien paimen, mutta taivaan lammas muuntuukin helposti vaikka sudeksi, susi venyy lentäväksi ihmishahmoksi, ihmishahmo kiertyy jättiläisen silmäksi tai kapenee liljan kukaksi, josta taas levittäytyy hauraita linnun siipiä. Jos antaa itsellensä aikaa ja rauhan seurata pilvien hidasta liikettä, hidasta muuntumista, voi nähdä aivan fantastista metamorfoosinäytelmää.



Anja Riska. Kuvat: AriPhoto.


Viime talvena, kun täällä Etelä-Suomessa ei ollut lunta, mutta pakkaspäiviä sentään ja jäätyneitä lampia ja lammikoita, näin muuntumisnäytelmiä pysähtyneenä, kristallisoituneena kuvana jään pinnassa: tihentyviä ja harventuvia linjoja, jotka kaartuivat ja kiertyivät lopuksi spiraaleiksi ja sieltä taas ulos ja siitä sitten kuroutui ympyröitä kuin helminauhoja! Tai linjat levittäytyivät ja haarautuivat kuin linnunsulat tai

kuvioituivat saniaisiksi.

Yllättäen näin samantapaisia kuvioita lattialankuissa.


Samat orgaaniset voimavirrat läpäisevät luomakunnan: ilman, veden ja kasvit. Jotakin samantapaista löytyy myös kallioissa, jotka aikoinaan olivat sulaa ainesta. Muuntuminen, metamorfoosi, on elämänvoimien prinsiippi. Johan Wolfgang von Goethe ja Rudolf Steiner kehittivät metamorfoosiajatusta niin pitkälle, että esim. pääkallon voi nähdä käsivarren putkiluun metamorfoosina. Ja samanlaisia muotoja löydämme lopulta myös eurytmiakoreografioissa, jotka on tehty musiikin tai sanan ajassa virtaavan kuuloelämyksen pohjalta. Eurytmia on näkyvää laulua ja näkyvää puhetta.


Olimme etsimässä taikavoimaa, joka saattaa sen luovan sanan tai laulun aistittavaksi, joka on luodun maailman taustalla. Eurytmia on tällä tiellä.






Kesäkuun blogin kirjoittajana toimi Anja Riska (s.15.03.1940) ; eurytmisti, laulaja, säveltäjä, luokanopettaja, ohjaaja, dramaturgi ja tuottaja.


Vuoden 2020 Blogit käsittelevät teemaa: "Maailma eurytmistin silmin". Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt saada nähdä maailman 12:sta eri eurytmistin näkemänä ja kokemana. Blogien avulla voimme saada jonkinlaisen ilmaisun sille, miten eurytmian harjoittaminen voi kehittää ihmisen tietoisuutta ja tapaa ymmärtää maailmaa sekä itseään.

© 2020 Eurythmy Channel Helsinki