Eurytmia vahvistaa maailman elämänvoimia


Nykymaailmassa mielemme on medioiden ja mainostajien pelikenttänä, jotka kaikki yrittävät kilvan vallata tietoisuuttamme: katujen kuva-ja ääni-installaatiot, massiivinen viihdetarjonta houkutuksineen ja koukutuksineen ”lisättyine todellisuuksineen (=virtuaalisuuksineen)”. Tässä yhteiskunnassa kukaan ei ole suojassa digitalisaation ja teknillistymisen vaatimuksilta. Ne ulottavat lonkeronsa joka elämänalueelle. Ulkoisten ärsykkeiden hengästyttävässä ristitulessa ovat ajattelevat ja terveesti tuntevat yksilöt heränneet huomaamaan IHMISEN VIERAANTUMISEN ITSESTÄÄN. Niinpä on jo vuosikymmeniä sitten tästä tilanteesta alkanut kummuta erilaisia tasapainottavia, tervehdyttäviä ja rauhoittavia harjoitteita. Mukaan on tullut myös elementtejä vanhoista henkisistä katsomuksista.


Esimerkiksi meditaation käsite ei nykyään ole enää mitään mystiikkaa, jossa vain keskitytään pyhiin mantroihin, vaan ylipäänsä keskittymistä, syventymistä johonkin itselle arvokkaaseen sisältöön. Joogan harrastaminen on valtavirtaa. Sen fyysiseen painottuvat harjoitukset sopivat hyvin tähän ruumiillisuuteen, fyysistä kuntoilua jumaloivaan materialistiseen aikaan, mutta hengitysharjoitukset ovat alkuperäisesti olennainen osa joogaa. En ole itse koskaan joogannut, mutta hengitysharjoituksia käsittelen myöhemmin.


Mindfulness kuuluu näihin laajalle levinneisiin, hyvinvointiin keskittyviin metodeihin. Siihen yritän ensimmäisenä syventyä vähän tarkemmin.


Vaarana näillä virtauksilla on, niinkuin kaikilla populaareiksi tulleilla trendeillä, niiden kilpaillessa huomiosta kaikkinaisen mainostamisen kentillä, niiden pinnallistuminen ja mekanisoituminen. Haluan kuitenkin uskoa, että mainittujen metodien perustalla on ihmiskuva, jossa sielullis-henkisellä on oma paikkansa. Se on tasapainoilua ulkoisen ja sisäisen maailman välillä, sen punnitsemista, mikä kulloisessakin tilanteessa on olennaista.


Haasteena meillä tässä ajassa on siis olla tietoisesti läsnä tässä ja nyt, hallita mielikuviamme, ajatuksiamme, tunteitamme, olla kotona itsessämme, olla kokonainen (=mind fulness?).


Ei tarvitse edes mennä kaupungin hälinään ääni-ja kuvasaasteen keskelle, eikä avata mitään digitaalista kojetta, kun jo voi huomata, kuinka mielenmaisemaan tunkeutuu kutsumattomia vieraita: käytännön askareitamme säestävät mitä erilaisemmat mielikuvat, jotka poikivat aina uusia mielikuvia, ajatuksia, tunteita, muistoja jne. Kun esimerkiksi laitan ruokaa, en aisti, miltä esimerkiksi käyttämäni astiat, juurekset, hedelmät tuntuvat kädessäni, en huomaa liikkeitäni, saati sitten, että tuntisin kiitollisuutta luontoa ja ihmisiä kohtaan, jotka ovat tehneet mahdolliseksi tämän kaiken: että minulla on ruokaa, tarvittavia keittovälineitä, lämpöä jne. Pidän tätä kaikkea itsestään selvänä. Menen sen ohi.


Olen joskus havahtunut siihen, että tiedottomasti pidän esimerkiksi hampaiden pesua välttämättömänä pahana, sen sijaan, että olisin kiitollinen siitä, että minulla on hampaat! Ulkona kulkiessani en useinkaan huomaa rakennusten muotoja tai kaikkea vastaantulevaa, en kiitä maata, joka minua kantaa tai aurinkoa, joka lämmittää, vaan olen ajatuksissani siellä, mihin olen matkalla tai mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Olen kysynyt itseltäni, kuka se on, joka määrää, mitä mielessäni rullaa. Pitäisi kai olla mahdollista, että ihminen itse päättää, mitä sisältöja sallii tulla sielun silmien eteen. Ihminen itse on vastuussa myös ajatuksistaan. Ajatuksilla on vaikuttavaa voimaa.


En ole itse harjoittanut mindfulnessia, mutta sen perusteella, miten siitä on informoitu, kuvittelen, että se kiinnittää huomiota edellä kuvattuihin asioihin. Mindfulnessin suomenkielinen vastine, tietoisuustaidot, viittaa tietämiseen, tietoisuuteen.


Kuvissa Anja Riska. Kuvat: Tuomo Dahlman.


Tietoisuus

Miten ihminen ylipäänsä voi tietää mitään? Todella omaehtoinen tieto tulee aistimisen ja ajattelun kautta. Ollakseen vapaa kaikesta manipulaatiosta ihmisen tulee aktivoida oma itsenäinen ajattelunsa ja havainnointinsa. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että ajattelee, harkitsee ja punnitsee toisten ilmaisemia ajatuksia. Mutta nykyajan tendenssi on, että oma ajattelu ja totuudentunto ulkoistetaan nk. ”asiantuntijoille”, tutkijoille.

Tietoisuus ei ole sitä, että on omaksunut paljon tietoa. Tietoisuus on syvempää ymmärrystä todellisuudesta, asioiden ja olentojen todellisesta olemuksesta ja merkityksestä. Eli tietoisuus voi uppoutua aina vain syvemmälle.


Kun annamme ajan pysähtyä ja keskitymme siihen, mikä on tässä ja nyt, ja olemme omassa keskipisteessämme, voi tila laajentua periferiaa kohti. Keskipisteellä ja periferialla on suhde toisiinsa. Jos pystymme vaientamaan mielemme arkipäiväiset mielikuvat, tyhjentymään, tyhjyyteen voi laskeutua periferiasta uusia ulottuvuuksia, inspiraatioita. Tyhjyydellä on taipumus täyttyä.


Tai kun keskitymme meditoimaan jotain aistihavaintoa ympärillämme, sanokaamme esimerkiksi puhkeavaa ruusunkukkaa, männynkäkkärää tai taivaan sineä, havaitsemamme väri, ele, muoto voivat puhua siitä, mikä on sen näköhavainnon takana, mistä ne ovat ilmentymiä. Havaitsemamme LAADUT johtavat meitä OLEMUKSELLISUUTEEN. Tämä on jo tietoisuuden laajentumista. Taide, esimerkiksi kansanlaulut, ovat täynnä vertauksia, joissa luonnonilmiö liitetään henkisiin sisältöihin

tai sieluntunnelmiin, luonnon maisema sielun maisemaan, ja me ymmärrämme sen välittömästi.


”Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä,

niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä."


Neitseelliseen nuoreen mielen sineen syttyy kirkkaita ajatuksia kuin tähtiä. Ei mikään huono mielikuva. Ajatukset ovat valoa. Tai minkä henkisen mielikuvan tuokaan puhtaan läpikuultavan punaisen, puhkeavan ruusun kukka!


Olla tietoisesti läsnä hetkessä, eli keskittyä siihen, mikä ON, jolloin ”AIKA TULEE TILAKSI” (”Zum Raum wird hier die Zeit” Parsifal-tarusta), se näyttää olevan mindfulnessissa olennaista. Se on kuitenkin eurytmiassa vasta LÄHTÖKOHTA. Vain olemalla itsessään voi turvallisesti mennä ulos itsestään menettämättä itseään, eli vaikuttaa aktiivisesti ympäristöönsä ja maailmaan, luoda uutta.


Eurytmia on taidetta ja taide luo. Luodakseen tietoisesti eurytmisti syventyy maailman luoviin voimiin, kaikessa elävässä vaikuttaviin elämänvoimiin: kasvu- ja muotovoimiin eli laajentaa tietoisuuttaan siten eetterivoimien alueelle. Hän syventyy erityisesti puheen ja musiikin elementteihin, joissa kyseiset voimat ilmenevät. Luomakunnan alkulähde on sana ja sfäärien harmonia, ja ne elävät ihmisen puheessa ja musiikissa inhimillisessä muodossa. Eurytmia on puhetta ja musiikkia näkyvänä liikkeenä ja tuo näkyväksi sen liikkeen ja voiman, joka on näkyvän maailman taustalla.


”Uinuu laulu kaikissa luoduissa,

syvää untaan nukkuvissa.

Kun osut oikeaan taikasanaan,

koko maailma puhkeaa laulamaan.” (suom. AR)


”Schläft ein Lied in allen Dingen,

die da träumen fort und fort,

und die Welt hebt an zu singen,

triffst du nur das Zauberwort.” ( Eichendorf)


Eurytmiassa 'TILA TULEE AJAKSI', jolloin Parsifalista lähtöisin oleva lause tuleekin käänteiseksi ja silloin ikään kuin vapautetaan näkyvän maailman taustalla olevat näkymättömät ja mykät voimat ajan virrassa näkyväksi liikkeeksi. Kaikella on juonteensa, sävelensä, sävelkulkunsa maailman sinfoniassa. Paitsi, että eurytmia luo näkyvää puhetta ja musiikkia, se samalla vahvistaa ja elävöittää luonnon ja maailman elämänvoimia eli eetterivoimia, joita nykyinen elämänmeno on jo pitkään ollut omiaan heikentämään ja tappamaan.



Anja Riska tekee näkyväksi C-äänteen. Kuvat: Tuomo Dahlman.


Eurytminen kävelyharjoitus esimerkkinä laatujen elävöittämisestä

Ihmisen perusliike on kävely. Keskitymme siihen niin, että tunnemme maan jalkojemme alla, onko se sileä, rosoinen, pehmeä, kova, hiekkainen, nurmikkoinen... Samalla tunnemme myös oman jalkamme muodon maata vasten: on pyöreätä, pehmeää, kuperaa ja koveraa. Oma materiamme tervehtii sukulaistaan maan materiaa, maaemoa (=mater) sielun lämmöllä. Jalkapohja on kuin korva, joka kuuntelee maata, sen vointia. Jalan nostolla saamme vastauksen, voimme myös saada tuntemuksen maan energiasta.


Sitten tarkastelemme eritellen kävelyn vaiheita. Askeleessa on kolme erilaatuista vaihetta: 1. jalan nosto, 2. jalan liike eteenpäin ilmassa ja 3. jalan tulo maahan. Näihin voi liittää erilaisia mielikuvia, laatuja, jotka rikastuttavat liikkumista ja antavat siihen elävyyttä, substanssia. Tässä kuvailen kolmea aspektia: elementit, luonnonhaltiat ja ihmisen sielunvoimat.


Elementit, ilma, vesi, maa:

1. vaihe: maasta, painovoimasta irtautuminen, vapautuminen: ilma

2. vaihe: eteenpäin virtaaminen: vesi

3. vaihe: maahan painuminen: mineraalinen


Luonnonhaltiat:

1. vaihe: keijukainen, joka elää ilmassa

2. vaihe: vedenneito

3. vaihe: gnoomi, menninkäinen, joka elää ja toimii kaikessa kovassa, juurissa, kivissä ja kallioissa.


Kun kulkee niin, että painottaa 1. vaihetta, maasta irtoamista ihan hypähtelyyn asti, voi kuvata keijukaisia. Kun vastaavasti painottaa 2. vaihetta, virtaavuutta ja pää ja ylävartalo antautuu vaakasuoraan päin, ilmentää vedenneitojen maailmaa, tai kun 3. vaihetta, astuu voimakkaasti maan kamaralle, ehkä jopa tömistäen ja on koko vartalollaan suuntautunut painovoimaan maata kohden, on menninkäinen, gnoomi.


Eikä askelten analysointi pääty tähän: Askeleen kolme vaihetta ilmentävät myös ihmisen kolmea sielunvoimaa: tahtoa, ajattelua ja tunnetta.

1. Maan painovoimasta irrottautuminen vaatii tahdonvoimaa.

2. Ajattelun tulee edetä katkeamatta punaista lankaa seuraten, virrata eteenpäin.

3. Jalka tuntee maan, kun se laskeutuu siihen.


Nyt kiinnitämme huomion itse kävelyyn jatkuvana liikkeenä: tunnemme askelten vuorottelun yhtenäisenä rullaavana virtana: maan yllä menevä liike jatkuu maan alla takimmaiseen jalkaan, joka taas jatkaa maan yllä virtaamista, josta impulssi taas menee näkymättömästi maan alla toiseen jalkaan. Kun tällä intentiolla jatkaa rauhallista, tasaista kävelyä, huomaa, miten se vaikuttaa hengitykseen, hengitys rauhoittuu,

syvenee ja harmonisoituu.


Kun nyt olemme keskittyneet monella tavalla kävelemiseen, on syytä myös kiinnittää houmio siihen, mikä ylipäänsä tekee mahdolliseksi kävelemisen: nimittäin maan kantovoimaan. Kiittäkäämme kiinteää maata siitä, että sen vastusta vasten voimme nousta pystyasentoon, jossa kädet vapautuvat kulttuuritekoihin ja pää kohoaa kohti valoa, jolloin siinä voi syttyä kirkkaita ajatuksia.


Anja Riska eurytmisoi Claude Debussyn Syrinx-sävelteosta. Kuvat: Tuomo Dahlman.

Hengitys sielun liikkeenä

Hengitys on aivan olennainen osa meidän henkistä ja fyysistä hyvinvointiamme. Sillä on syvä elimellinen yhteys sielunvoimiimme: ajatteluumme, tuntemiseemme ja liikkeisiimme. Hengityksellä ei ole tiettyä ennalta määrättyä, päivätietoisuudellamme ohjattavissa olevaa rytmiä. Luonnollinen, terve hengitys ei toistu mekaanisesti, vaan elää kokonaisuuden mukana ja pakenee tietoista ohjausta. Parhaiten hengitykseen

vaikutamme vaalimalla positiivisia ja sopusointuisia ajatuksia ja tunteita ja tekemällä elämänvoimien kanssa sopusoinnussa olevia liikkeitä.


RYTMI ylipäänsä syntyy kahden vastakkaisen laadun, voiman, elävästä vuorovaikutuksesta, sykkeestä. Kaikessa elävässä on rytmi: luonnossa, ihmisessä, kosmoksessa. Ihmisolemuksen rytmillinen alue on siellä, missä sydän sykkii ja hengitys liikkuu eli ihmisen keskialue, jossa eurytmialiikkeiden lähtökohta, "ansatsi", juuri on. Vastakkaiset vaiheet ovat supistuva vaihe ja laajentuva vaihe, jotka löytyvät

myös luonnon rytmillisyydessä.


Eurytmian perusharjoitus on eräänlainen hengitysharjoitus: supistus- ja laajennusliike, keskipiste- periferia, jossa hengitysliike tehdään koko keholla. Supistus: pyöristytään enemmän tai vähemmän jännitteisesti oman fyysisen keskipisteen ympärille – laajennus: ojentaudutaan, laajennutaan päästetään irti jännite, kädet vapaasti, sädemäisesti, antaumuksellisesti ympäröivään tilaan. Tämä on varsinainen täyteläisesti hengittävä liike, joka ottaa mukaansa koko elimistömme hengityksen.


Syvimmillään, luonnollisimmillaan ja terveellisimmillään hengitys on nukkuessamme, siis kun tietoisuutemme on sammunut, eikä päämme voi vaikuttaa siihen. Tietoisuutemme kahlitsee hengitystä emmekä siis voi tarkoituksellisesti löytää sen luonnollista, tervettä rytmiä. Sen voi huomata jo silloin, kun ei edes yritä vaikuttaa hengitykseensä, vaan vain asennoituu tarkkailemaan, miten hengittää. Silloin

voi huomata, että hengitys ei ole vapaa tekemään sitä, mitä se luonnostaan tekisi. Se saa ikään kuin ”kompleksin” huomion kohteena ollessaan!


Intellektuaalinen kasvatus ja elämä on latistanut, pinnallistanut hengittämisen. Se ei mene tarpeeksi syvälle eli uloshengitys ei ole täydellinen. Hengitykseen voi vaikuttaa välillisesti esimerkiksi liikkeen kautta niinkuin edellä kuvatuissa kahdessa eurytmiaharjoituksessa olen kuvaillut: eurytmisen kävelyharjoituksen sekä supistus-ja laajennusharjoituksen kautta.


Werbeck-laulukoulun harjoituksissa on myös hengitysharjoitus, jonka nimi on ”harjoitus HENGITYKSEN UNOHTAMISEKSI”. Tässä harjoituksessa hengitys houkutellaan oikeaan syvyyteen ja täyteyteen laulamalla parin sävelen sävelkulku pienen vartalonliikkeen myötä.


Toisin vielä yhden yksinkertaisen Feldenkreis-harjoituksen esimerkkinä hyvin luonnollisesta hengitykseen ja mieleen vaikuttavasta harjoituksesta: selällä maaten annetaan jokaisen luonnostaan maata vasten olevan kehon osan vuoronperään antautua omalla painollaan maata vasten. Se vapauttaa lihasjännityksistä, syventää ja rauhoittaa hengitystä oivallisesti. Tässä olen tuonut muutamia esimerkkejä siitä, miten hengitykseen voi terveellä tavalla vaikuttaa välillisesti liikettä, ääntä tai mielikuvaa käyttäen.


Taiteen, joka liikkuu ajan virrassa: musiikin, puheen, tanssin, eurytmian, olennainen ominaisuus on, että sekä tekijän että kokijan SIELU HENGITTÄÄ mukana. Sielun hengitys vaikuttaa kehon fyysiseen hengitykseen niin, että se elävöityy ja sieluittuu. Myös tila elävöityy ja sieluittuu ja siihen laskeutuu jotakin selvästi aistittavaa, jota digitaalisesti välitetyssä taiteessa ei ole olemassa. Se laskeutuu ikäänkuin jälkikaikuna vielä esityksen jälkeen.




Anja Riska eurytmisoi Kaija Saariahon teosta "Laconisme de l'aile". Kuvat: Ari Harmanen. Muokkaus: Jonna Räihä


Helmikuun blogin kirjoittajana toimi Anja Riska (s.1940) ; eurytmisti, laulaja, säveltäjä, ohjaaja, dramaturgi, tuottaja ja steinerpedagogi.


The 2021 year's blogs will all carry a theme: "Eurythmy & Mindfulness". Eurythmy Channel Helsinki has asked 12 different eurythmists to reflect on the topic from their own experience. Blogs allow us to gain an understanding of how eurythmy develops awareness skills and what eurythmy and mindfulness have in common.


Vuoden 2021 Blogit käsittelevät teemaa: "Eurytmia & Tietoisuustaidot". Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt 12:sta eri eurytmistia pohtimaan aihetta omasta kokemuksestaan käsin. Blogien avulla voimme saada ymmärrystä siitä, miten eurytmia kehittää tietoisuustaitoja ja siitä, mikä eurytmiassa ja mindfulnessissa on yhteistä.