Eurytmia laajentaa tietoisuutta

Olen pohtinut koko kuluneen vuoden mitä voisin "Eurytmia & Tietoisuustaidot" -aiheesta kirjoittaa. Päätin kirjoittaa kokemuksiani auki siitä, miten tietoisuuteni toimii eurytmiseen liikkeeseen valmistautuessa ja eurytmiaa tehtäessä. Ja siitä miten tietoisuuteni on muuttunut eurytmian harjoittamisen myötä ja minkälaisia erilaisia vaiheita siinä on esiintynyt. Lopuksi pohdin myös eurytmian vaikutusta yleisesti tietoisuuteen. Kirjoitukseni on hyvin henkilökohtainen, eikä välttämättä kiinnostava kaikille, mutta kirjoitan tämän ikään kuin muistiin myös itselle.



Eurytminen liike ei lähde lantiosta


Oman kokemukseni mukaan lähtökohta eurytmiselle liikkeelle on erilailla orientoitunut kuin esimerkiksi tanssiessa. Tanssiessa minulla on vahva kokemus kehoni rajoista ja olen niiden rajojen sisällä tuntien voimakkaasti kehon lihakset, luut ja ihon, sekä kaiken mikä tapahtuu minussa sisäisesti; sydämen ja hengityksen rytmit, kehon linjaukset ja suunnat sekä tunteet, joita tanssi herättää minussa. Katson silmilläni sisältä ulospäin ja otan kontaktia muihin kanssatanssijoihin leikkien kehojemme etäisyydellä, painolla, rytmillä, dynamiikan vaihteluilla jne. Liikkeen ankkuri ja voimanlähde on alavatsa sekä muut lähellä olevat tukilihakset.


Eurytmisen liikkeen alkuasetus tuntuu hyvin erilaiselta. Kun valmistaudun eurytmiseen liikkeeseen, tietoisuuteeni tekee jotain hyvin mielenkiintoista. Se täyttää koko kehoni ensin sisäisesti. Prosessi alkaa rinnan alueelta kehon sisältä suunnilleen rintalastan miekkalisäkkeen kohdalta ja vastaavasta kohdasta selkäpuolelta, ja tältä alueelta se venyy aina kehon ääriin asti sormenpäihin, jalkapohjiin ja päälakeen tasaisesti edeten ja vallaten koko kehon. Tunnen pehmeät lihakset ja kovat luut. Yhdistän tietoisuudellani rinnanalueen kämmeniin ja jalkapohjiin, mistä minulla tulee sellainen olo kuin olisin meritähti. Tunnen tämän prosessin aikana myös vahvasti jalkapohjien, lantion, rintakehän ja pään olevan yhteydessä toisiinsa katkeamattomana ketjuna.


Seuraavaksi laajennan tietoisuuteni ympärilläni olevaan tilaan ikään kuin taas venyen sisältäni ulospäin, kadottamatta miekkalisäkkeen aluetta jonkinlaisena ankkurina. Tämä tietoisuuden venyminen itseni ulkopuolelle tekee sen, että korvani aukeavat kuuntelemaan ympäröivää tilaa, erityisesti selkäpuolelle virittyen. Kuuloni auetessa ympäröivään tilaan myös kehoni tunnustelee sen avulla, minkälainen tila on kyseessä, minkälaisia muotoja siellä on ja missä on muita ihmisiä. Tämän johdosta myös tapani nähdä muuntuu, en katso enää sisältä ulos, vaan katson ikään kuin ääreisnäöllä kaikkinaista tilaa ympärilläni samanaikaisesti havaiten myös itseni tilassa. Kaikki tämä vei aluksi tietysti paljon aikaa mutta nykyään noin muutaman sekunnin. Tuloksena on tila, jossa olen vahvasti tietoinen kehon sisäisistä tapahtumista että ympäröivän tilan tapahtumista, johon tietoisuuteni on levittäytynyt. Tunnen olevani ikään kuin yhtä ympäröivän tilan kanssa kadottamatta itseäni sinne. Minä liikun tilassa ja liikutan tilaa. Näin ei tietysti ollut alussa.



Miten olla hereillä


Nyt palaan hetkeksi aikaan ennen kuin olin tehnyt eurytmiaa. Olin tanssinut ja liikkunut elämässäni paljon, ja minun voidaan sanoa olleen jokseenkin aina liikunnallisesti lahjakas. Hahmotin kehoni liikkeet ihon pinnalta ja lihaksista käsin, sekä käytin kuvallista muistia oman kehoni linjausten korjaamiseen, olinhan tottunut näkemään itseni peilistä tanssiharjoituksissa.


Alkaessani harjoittamaan eurytmiaa tulin tietoiseksi siitä, että minun piti päästä eroon kuvallisen muistin käytöstä korjatessani omaa liikettäni. Se aiheutti ensinnäkin sen, etten pystynyt olemaan täysin tietoinen ja läsnä kehossani liikkeen aikana, koska olin liikaa päässäni. Toiseksi se aiheutti myös sen, etten pystynyt olemaan tietoinen muista ihmisistä ympärilläni, koska analysoin mieleni sisällä oman kehoni liikkeellistä ilmaisua kuvallista muistiani käyttäen. Kolmanneksi huomasin olevani ehdollistunut liikkeen fyysiseen tuntemiseen ja minun oli ikään kuin aina saatava vahva lihastuntemus siitä, että liikutan kehoani. Samanaikaisesti tulin tietoiseksi siitä, että tämä taipumus estää minua tuntemasta hienovaraisempaa liikettä ja vaikeuttaa siten erilaisten liikelaatujen löytämistä. Miten olla lihaksissa rento ja samanaikaisesti kuitenkin hyvin nopea? Tai miten olla raskas ja samanaikaisesti voimakas? Huomasin myös, että liikkeeni jää fyysisen olemukseni piiriin eikä kykene laajentumaan tilaan siten, kuten eurytmiaopettajieni liikkeet näyttivät laajentuvan.



Kehitysvaiheita ja -aiheita


Eurytmiaopinnoissa saattaa tulla erikoisia vaiheita ja toisinaan tuntua siltä kuin olisi tulla hulluksi, koska kokee asioita, jotka ovat hyvin ainutlaatuisia ja ennestään tuntemattomia itselle. Kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä, luottaa prosessiin ja katsoa asioita humoristisesti. Muistelen hokeneeni itselleni tiukkojen paikkojen tullen "Luota prosessiin" lausetta kuin mantraa konsanaan. Seuraavaksi jaan joitain kokemuksiani opintojen aikaisista vaiheista, joita tietoisuuteeni ja aistimiseni kävi läpi:


1. opiskeluvuotenani kävin läpi vaiheen, jossa kuuloni herkistyi muutamaksi kuukaudeksi niin, että kuulin talomme kaikki pistorasioihin kytketyt virtajohdot korkeana särinänä, ja aina ennen nukkumaanmenoa minun piti ottaa ne irti, jotta pystyin nukahtamaan häiriöttä.


2. opiskeluvuotenani tunsin muutaman kuukauden ajan nesteen liikkeet kehossani. Parhaiten tämä tuli esiin esimerkiksi silloin kun matkustin metrolla ja metron pysähtyessä pysäkille tunsin nesteen kehossani jatkavan eteenpäin ja törmäävän kehon sisällä sen rajoihin ja poreilevan törmäyksen vaikutuksesta.


3. vuotena tulin tietoiseksi siitä, että en pystynyt tuomaan esille raskasta liikettä siitä syystä, etten sallinut itseni tuntea olevani raskas sielullisesti. Taiteilija pystyy ilmaisemaan taiteellaan vain sen verran kuin sallii itsensä tuntea. Jos ei pysty sallimaan itselleen esimerkiksi surun tai voimattomuuden tunteita, ei pysty ilmaisemaan niitä myöskään taiteellisesti. Työstin muutaman kesälomakuukauden ajan raskautta sekä sielullisesti että ajatuksellisesti, ja kun syksyllä palasin kouluun, työni vaikutukset näkyivät liikkeessäni ja pystyin vihdoin tuomaan esille raskasta liikettä.


4. vuotena perusasentoni koki muodonmuutoksen. Tässä minua auttoi eurytmian lisäksi säännölliset Voice Massage- hoidot, joita olin ottanut opintojen alusta asti sekä Alexander-tekniikka tunnit, jotka kuuluivat koulutukseemme. Aloin tuntemaan jalkapohjani hyvin vahvasti maata vasten ja ikään kuin saavani maasta tukea ja voimaa tavalla jota en ollut aikaisemmin saanut. Tämän havaittuani sain liikkeeseen tarvittavan voiman maasta eikä minun tarvinnut käyttää niin paljon omaa lihasvoimaani liikkeeseen. Tämä oli mullistava asia, koska olin aina kokenut, että liikkeen sai aikaiseksi ainoastaan oman voiman kautta. Olen aina kokenut perusasentoni olevan hieman irti maasta niin, että tuntuu siltä kuin jokin roikottaisi minua niskasta ja jalkani heiluisivat kevyesti allani. Nyt kuitenkin havaitsin, että jalkani lepäsivät maata vasten ja minua ei roikotettu niskasta. Tämä perusasennon mullistus vapautti käsieni liikeilmaisua ja yllättäen vaikutti myös ajatteluuni. Sain ikään kuin enemmän aikaa ajatella liikkeen sisällä; pystyin ennalta suuntaamaan paremmin oman liikkeeni suhteessa muihin ihmisiin ja työstettävään teokseen, pysymään läsnä liikkeen eri vaiheissa sekä samanaikaisesti havainnoimaan kokemuksiani tehdessäni liikettä.


Koen, että eurytmian harjoittamisen myötä liikkeen tuntemukseni on herkistynyt, ja nykyään eurytmiaa tehdessäni tunnen itseni liikkuvan sekä sisäisesti että liikuttavan tilaa ulkoisesti, tunnen muiden ihmisten liikkeiden aiheuttamat aallot sekä sisäisesti että ulkoisesti olemuksessani ja tunnen minun sekä muiden kanssaliikkujien välissäolevaan tilaan yhdessä synnyttämämme muodot ja virtaukset.


© Jonna Kankkonen


Kuulo- ja tuntoaisti käytössä kuin muusikoilla


Tehdessäni eurytmiaa kuulo- ja tuntoaistini ottavat näköaistilta pois sen luonnollisen johtajuuden. Tämä johtuu pitkälti siitä syystä, että eurytmiassa liikutaan paljon selkä edellä, ja kuulo- ja tuntoaisti auttavat liikkumaan selkä edellä törmäämättä muihin tilassa oleviin. Tuntoaisti kehittyy ja herkistyy samasta syystä kuin muusikoilla. Kaikkia kappaleita ei voi soittaa täydellä voimalla alusta loppuun vaan tarvitaan paljon erilaisia voimakkuuksia, sävyjä, "otteita" jne. Kuuloaisti on myös yhteydessä siihen kuinka aloitetaan ja lopetetaan, kuinka ikään kuin uidaan kuulumattomaan virtaan ja tuodaan se kuuluvaksi, ja miten poistutaan virrasta niin, että kuulumaton puoli jatkaa elämää. Yhteistä muusikoille ja eurytmisteille on taiteen pohjautuminen loppujen lopuksi liikkeeseen; muusikoilla erityisesti käsien liikkeeseen. Muusikoilla liikkeestä syntyy ääni, joka on pohjimmiltaan ilman värähtelyä. Eurytmisti taas liikuttaa ja ikään kuin muovaa ilmaa. Ääntä syntyy vain jos eurytmisti tekee yhteistyötä muusikon tai runonlausujan kanssa, joka tuo kuultavaksi eurytmistin liikkeet, eurytmistin toimiessa ikään kuin kapellimestarina. Huomautettakoon tässä kohtaa, ettei eurytmisti välttämättä tarvitse muusikkoa tai runonlausujaa, vaan liiketaide itsessään on riittävä sellaisenaan.



Laajennettu tietoisuus


Eurytmiaa tehdessäni tietoisuuteni ulottuu moneen asiaan. Aivan ensimmäisenä minun on oltava tietoinen itsestäni ja omasta liikkeestäni, toiseksi minun on oltava tietoinen muista ihmisistä ympärilläni sekä tilasta, kolmanneksi olen tietoinen runosta tai sävellyksestä, neljänneksi olen tietoinen siitä mitä luomme muiden ihmisten kanssa yhteiseen tilaan ja viidenneksi olen tietoinen "suuresta" suunnitelmasta (kuviot), ellen improvisoi. Eli toisin sanoen tietoisuudellani on 5 ulottuvuutta; paikka/piste (minä), tila (ympäristö), aika (sävellys tai runo), tapahtuma (yhdessä luotu kokemus) ja suunnitelma tai tietoinen improvisointi. Jokaiseen ulottuvuuteen sisältyy paljon asioita, joita pyrin tuomaan tietoisuuteeni samanaikaisesti. Orkesterimuusikot joutuvat ottamaan samat asiat tietoisuuteensa kuin eurytmistit, sillä erotuksella, että eurytmistit ilmaisevat sävellyksen liikkuen tilassa kun taas muusikot pysyvät tilassa suhteellisen paikoillaan. Paikka/piste (minä) holistisesti koettuna sisältää kehon, tunteet ja ajatukset. Tila (ympäristö) holistisesti koettuna sisältää muunmuassa fyysisen tilan laadullisuudet ja lainalaisuudet, muut ihmiset sekä heidän liikkeensä.


Se, mitä aistin ja miten aistin eurytmisen liikkeen aikana, on hyvin monenlaisten laatujen vaihtelua ja rinnakkaiseloa. Aistittaviin tapahtumiin kuuluu erityisesti tiivistymistä, vapautumista, painoa, keveyttä, pimeyttä, valoa, sekä paljon värejä ja muotoja, ja kaikki nämä laadut virtailevat toisiinsa muuttaen olemustaan yhä uudestaan ja uudestaan. Aistin näitä tapahtumia sekä itsessäni että ympäröivässä tilassa fyysisellä, sielullisella ja ajatuksellisella tasolla. Mielestäni kaikki tapahtuminen on mahdollista aistia fyysisellä tasolla, vaikka tapahtuma olisikin suurimmalta osalta sielullinen tai ajatuksellinen. Kyse on vain siitä, kuinka herkäksi me olemme pystyneet virittämään fyysisen kehomme aistinelimet. Joskus voi esimerkiksi tuntea kuinka jokin ajatus painaa harteilla, ja kun siitä vapautuu, koko olemus keventyy ja ryhti suoristuu.


Tahto, tunne ja ajatus symbolisesti. © Jonna Kankkonen


Tiedosta tilan elävyys


Lopuksi haluan nostaa vielä tietoisuuteemme sen tosiasian, ettei tila ole milloinkaan tyhjä, vaan aina elävä. Me ihmiset vaikutamme ympärillä olevaan tilaan koko ajan joko tiedostamattomasti tai tiedostetusti. Jokainen meistä varmasti tietää miltä tuntuu tulla tilaan, josta kukaan ei ole pitänyt huolta; se tuntuu pysähtyneeltä, ankealta ja ehkä vähän surulliselta. Jos käärii hihat ylös ja siivoa kyseisen tilan, sen koko olemus muuttuu kirkkaammaksi, liikkuvammaksi ja iloisemmaksi. Ja tila vaikuttaa meihin takaisin, antamalla meille kirkkaamman, liikkuvamman ja iloisemman tunnelman sisäisesti.

Myös teoista (teko voi olla myös ajatus) seuranneet tunteet jäävät leijailemaan tilaan ja herkät ihmiset voivat tuntea myös nämä. Eurytmian harjoittamisen myötä tunnen miten tila muuttuu eurytmian tekemisen jälkeen; se saattaa olla täynnä keltaista kultahohdetta villisti viuhuen kohti korkeuksia jos eurytmiassa olemme tuoneet iloa ja innostusta liikkeitse tilaan tai toisaalta se on voinut muuttua tumman siniharmaaksi rauhaisaksi villavaipaksi, joka saa sydämen lyömään hitaammin. Liike eli teko jää kaikumaan tilaan aina jollain tavalla.



© Jonna Kankkonen

Itse koen, että eurytmiassa harjoitellaan tietoista vaikuttamista ympärillä olevaan ja sitä, että ajatukset ovat linjassa sen kanssa, mitä totuudenmukaisesti tahtoo tehdä. Eurytmiakoulutuksen aikana tulee se hetki, kun huomaa ajatuksen ja sen toteutuksen olevan saumattomasti linjassa keskenään, ja se synnyttää väistämättömän vaatimuksen myös omalle moraaliselle kehitykselle. Sen jälkeen ei voi enää piiloutua itseltään.


Jos on kehittynyt eurytmiassa venyttämään tietoisuutensa ympäröivään tilaan niin, että on yhtä tilan kanssa ja siinä tapahtuvien asioiden kanssa, tuntee tekevänsä kaikki tekonsa aina myös itselleen. Tämä voi olla tuskallista kokea ja ymmärtää, mikä vaatii nöyrtymistä sekä armon ja anteeksiannon tunteiden kehittämistä erityisesti itseä kohtaan. Tämä lisää ymmärrystä itsen ja muun maailman yhteydestä sekä palauttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Siis siihen, että ihminen voi kenties olla pieni kooltaan suuressa maailmankaikkeudessa mutta, että kuitenkin jokaisella ihmisellä on valtavan suuri merkitys koko maailmalle ja jokaista tarvitaan läsnäolevaksi. Koen, että eurytmiassa pyritään kehittämään mielen ja kehon yhteyttä niin, että olisimme läsnä kokonaisvaltaisesti siinä miten me toimimme tekojemme, tunteidemme ja ajatustemme kanssa maailmassa.


Muita lieveilmiöitä


Muita hauskoja asioita, joita tapahtuu eurytmian harjoittamisen myötä: moni huomaa aistiensa keskustelevan enemmän keskenään, saaden hieman synestesian piirteitä. Itse olen alun alkaenkin ollut hieman siihen suuntaan kallellaan, joten minulla tämä piirre harjaantui enemmän tietoiseen käyttöön. Liikenteessä ja väkijoukon keskellä luoviminen sujuu vaivatta - ei enää törmäilyä. Myös ajattelu muuttuu: ajattelu näyttäytyy nyt enemmän värien, liikkeiden ja muotojen kautta. Olen itse aina ollut enemmän tällä tavalla ajatteleva ja minulle tulikin muutama vuosi sitten todellisena yllätyksenä, että jotkut ajattelevat sisäisen puheen kautta siis ikään kuin kirjallisesti. Kaikenkaikkiaan eurytmia muuttaa ajattelua notkeammaksi ja pyrkii käsittämään asioita ilmiöinä, jotka ovat jatkuvassa muuntumisen tilassa - kasvun ja kehityksen tapahtumassa. Tunteminen muuttuu sallivammaksi; sallin itselleni ja muille kaikki inhimilliset tunteet, jolloin elämä rikastuu. Tosiasiahan on, ettei ihminen voi jäädyttää vain yhtä tunnetta, vaan kaikki tunteet jäätyy jos yhden ei salli olla olemassa. Kaikki tunteet ovat hyviä, tarpeellisia ja ennenkaikkea ohimeneviä. Tunteiden liikuttelu ja niissä liikkuminen käy helpommaksi, joka tuo rauhaa sielulle. Tahdonelämä muuntuu niin, että on helpompi tarttua asioihin, joihin totuudenmukaisesti haluaa ja keskittää huomio niiden toteuttamiseen.



Lopuksi


Rakas opettajani Irmeli Salomaa kysyi valmistuttuani eurytmistiksi, miten eurytmiakoulutus on vaikuttanut minuun. Vastasin jotenkin näin: "Eurytmian harjoittaminen on selkeyttänyt, järjestänyt ja puhdistanut minua. Koen, että olen saanut ikään kuin itseni takaisin." Kun sanon, että olen saanut itseni takaisin, tarkoitan sitä itseä, joka olen kaiken alla ja ehkä vähän ylläkin! Tunnen olevani matkalla kohti henkistä itseäni.


Haluan lopettaa kirjoitukseni Rudolf Steinerin runoon nimeltä Rauhantanssi (Friedenstanz), jota käytetään paljon eurytmian opetuksessa. Mielestäni se kiteyttää sen, millä tavalla eurytmia vaikuttaa tietoisuuteen.


Jonna Kankkonen. Photo:www.emilianoverrocchio.com

Rauhantanssi


Versovat sielun toiveet,

kasvavat tahdon teot,

kypsyvät elämän hedelmät.


Aavistan kohtaloni,

kohtaloni löytää minut.


Aavistan tähteni,

tähteni löytää minut.


Aavistan päämääräni,

päämäräni löytävät minut.


Sieluni ja maailma

yhtä ovat vain.


Elämä kirkastuu ympärilläni.

Elämä tulee minulle vaikeammaksi.

Elämä käy minussa rikkaammaksi.


Pyri rauhaan,

elä rauhassa,

rakasta rauhaa.


Suomennos: Riia Saari


Blogin kirjoittajana toimi Jonna Kankkonen (ent. Räihä) (s.1987); eurytmisti, eurytmiaopettajana Elias-koulussa ja Eurythmy Channelin perustaja.


















Vuoden 2021 Blogit käsittelevät teemaa: "Eurytmia & Tietoisuustaidot". Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt 12:sta eri eurytmistia pohtimaan aihetta omasta kokemuksestaan käsin. Blogien avulla voimme saada ymmärrystä siitä, miten eurytmia kehittää tietoisuustaitoja ja siitä, mikä eurytmiassa ja mindfulnessissa on yhteistä.


The 2021 year's blogs will all carry a theme: "Eurythmy & Mindfulness". Eurythmy Channel Helsinki has asked 12 different eurythmists to reflect on the topic from their own experience. Blogs allow us to gain an understanding of how eurythmy develops awareness skills and what eurythmy and mindfulness have in common.