Eurytmia ja mindfulness- mielen ja kehon hereisyyttä

Sosiaalisen median uutisvirtaa selaillessani silmiini osuu yksi jos toinenkin jooga- ja meditaatioaiheinen postaus ja ehkä mainoskin. ”Niinpä tietenkin”, ajattelen itsekseni, ”sillä ovathan netin algoritmit sijoittaneet minut aivan tiettyyn kuplaan!” Tähän kuplaan kuuluvat tietysti kaikki henkistä elämäntapaa käsittelevät aiheet wellnessistä tiibetiläisiin äänimaljoihin ja omalta osaltani erityisesti eurytmia- ja antroposofia-aiheet. Ehkä vain sillä erolla, että edellä mainitut kehon- ja mielenhallinnan menetelmät näyttävät lyöneen itsensä läpi keskivertokansalaisen tajunnan tasolla lunastaen paikkansa kulttuurin

mainstreamvirrassa. Eurytmia taas näyttäytyy tässä joukossa hieman outona ja jopa vanhanaikaisena kummajaisena, ja antroposofinen meditaatio on jopa antroposofien ja eurytmistien joukossa jotenkin etäinen, tarkkaan varjeltu salaisuus.


Kädessäni olevan vuoden 2014 Time-lehden etusivulla kirkkaasti valaistu nuori nainen seisoo silmät kiinni, hymyillen, kuin kevättuulesta nauttien. ”The mindful revolution” on hänen viestinsä. Tämä ”mindfulnessin voittokulku” viittaa lehden toimituksen mukaan ”stressaantuneelle kulttuurille tarkoitettuun keskittymisen tieteeseen”. Tietynlaiseksi voittokuluksi tätä trendiä voi tosiaankin kutsua - meditaatiohuoneet ja -kurssit ovat mm. osa suurten tekniikkakonsernien tarjontaa työntekijöilleen. Tätä on ehkä helppo pitää ohimenevänä ilmiönä, mutta on hyvä muistaa, että mindfulness pohjaa 2500 vuotta

vanhaan henkiseen perinteeseen. Vaikka mindfulness onkin ehkä vain riisuttu ja yksinkertaistettu versio buddhalaisesta meditaatiosta, on sen tieteellinen tutkimus kuitenkin avannut uusia suuntia myös ihmismielen ja kehollisuuden ymmärtämiselle. Jo fenomenologian pioneeri Husserl puhui kehollisen kokemisen (embodiment) merkityksestä, mutta vasta kun meditaatiosta tuli tieteellisessä mielessä salonkikelpoista, on ihmisen henkilökohtainen, sisäinen kokemus noussut uuteen valoon. Meditaation avulla terästetty sisäinen havainnointi on mahdollistanut aivan uusia näköaloja mm. kognitiotieteiden alueilla[1].





Rudolf Steiner on maininnut, että eurytmiaa tekevä ihminen nousee tietoisuudessaan päivätietoisuutta korkeammalle, ns. imaginaation tasolle. Imaginaatiolla Steiner tarkoittaa kuvallista, liikkuvan muotoavaa, mutta samalle hyvinkin eksaktia ”yliaistillista” havainnointia. Eurytmian kohdalla tämä imaginaatio on kuitenkin kehollista, joten se ei useinkaan nouse tietoisen mielen tarkasteltavaksi. Tämä mielen ja kehon yhteys (mindfulness ja embodiment) onkin ehkä ihmiskokemuksen suurimpia mysteerejä. Filosofia ja tiede ovat vuosisatoja kiistelleet asiasta, mutta somaattiset kehoterapeutit, joogit, tai chi- ja qi gong- ekspertit, kuin myös eurytmistit pystyvät kuitenkin kokemuksellisuuden tasolla avaamaan tätä dilemmaa paljon helpommin kuin abstrakti tiede. Vaikka suurin osa länsimaissa käytössä olevista mindfulness- tekniikoista (mm. Kabat-Zinnin MBSR) juontaa juurensa Theravada-buddhalaisuudesta on myös hienovaraisia kehon energioita korostavalla Vajrayana-buddhalaisuudella oma sanansa sanottavanaan: tantrisesti ajateltuna ”mieli ratsastaa kehon energioilla kuin ratsastaja hevosella”. Antroposofisesti ajateltuna on tämä ”mielen ratsu” juuri se elämänvoimien alue, joka muotoavana voimana ilmenee mm. puheessa.


Jos mieli on esim. eurytmian kautta ”kouluttanut ratsuaan” ei se johda vain keholliseen elävyyteen ja liikkuvuuteen, vaan muuntaa myös tietoisuutta ja avaa tälle aivan uuden havainnon alueen. Hienovaraisen kehollisuuden alueet alkavat esim. resonoida havainnon kanssa. Taide- ja luontoelämykset kuin myös ihmiskohtaamiset saattavat herättää eräänlaisen ”kehollisen kaiun”. Tätä voidaan myös kutsua ”kinesteettiseksi empatiaksi”, joka on itsessään ensiaskel imaginaation maailman. Haasteena eurytmian

alueella on kuitenkin usein sen sisältöjen runsaus: on liikkeitä, äänteitä, säveliä, muotoja, värejä. Mieli saattaa olla pitkään niin täyteen pakattu, ettei se ehdi havainnoimaan sitä mikä ikään kuin virtaa kaiken ulkoisen taustalla. Tämä on sinänsä haasteellista jokaisella elämän alueella: miten vahvistaa ja rentouttaa mieltä niin, että se pystyy havaitsemaan olennaisen pelkän hälyn keskeltä? Eurytmiassa on osa-alueita,

joissa tämä on helposti mahdollista. Lääkintäeurytmian täyteläiset äänteet ja niitä seuraava lepo ja hiljaisuus, kuin myös yksinkertaiset harjoitukset esim. kolmivaiheinen kävely avaavat mahdollisuuden levolliseen ja hereiseen läsnäoloon. Itseasiassa tämä kolmivaiheinen kävely on hyvin lähellä ns. kävelymeditaatiota, josta on käytössä erinäisiä versioita mm. Thaimaan luostareissa. Viettäessäni vuonna 2016 meditaatioretriittiä Tam Wua -metsäluostarissa Pohjois-Thaimaassa, jossa oli tapana tehdä pitkiä kävelymeditaatioita, havahduin yhtäkkiä keskellä iltapäivän kävelymeditaatiosessiota: ”Hei, tätähän voi tehdä myös eurytmistin näkökulmasta!”


...ajanvirtaa...


Mikä voisi olla eurytminen näkokulma kävelymeditaatioon tai mindfulnessiin? Mitä mindfulnessista voisi oppia ja hyödyntää eurytmian alueella? Näiden kysymysten syvällinen käsitteleminen vaatisi pitkän analyysin buddhalaisen ja antroposofisen meditaation eroista ja yhtäläisyyksistä ja siitä miten nämä traditiot näkevät ihmistietoisuuden ja sen yhteyden kehollisuuteen. Lyhyesti tätä vastakohtaisuutta voisi

lähestyä kahdella kuvalla, jotka eivät millään tapaa sulje toisiaan pois, mutta jotka ovat laadullisesti kuitenkin kuin yö ja päivä.


Mindfulnessissa on läsnä vain nykyhetki. Menneisyydellä ei ole merkitystä ja tulevaisuutta ei vielä ole. Elävä hengittävä kehoni ankkuroi minut nykyhetkeen. Jos kävelen, on jokainen askel mieleni kontakti ulkomaailmaan: aina uusi ja kirkas. Tämä nykyhetki, jota kannan tietoisuuskentässäni voi laajentua niin, että se kattaa ikuisuuden mikrosekunnissa. Mieleni on usein kuin mutainen vesi: jos haluan sen kirkastuvan, annan sen olla rauhassa, niin sakka laskeutuu pohjalle. Suunnatessani katseeni sisäisyyteeni koen siellä koko maailman.


Eurytmiassa jokainen askel ja ele luo ajanvirtaa. Tämä täyteläinen virta, joka soljuu menneisyydestä tulevaisuuteen liittää minut ympäröivän maailman elämänvoimiin. Jokaista askelta ottaessani ja jokaista elettä muodostaessani on intentioni kuitenkin tulevaisuudessa. Tulevaisuuden kirkkaudesta tulee minua kohti päinvastainen sielullisen maailman ajanvirta. Jotta pystyisin liikkumaan tarvitsen vielä kehoni kantavuuden (alhaalta ylös) ja itsetietoisuuteni (korkeuksista alas). Se mitä kutsun nykyhetkeksi, tietoisuudekseni, jopa se mitä kutsumme ihmiseksi on pyörre! Se syntyy ajanvirtojen ja maailmojen kohtaamisesta. Jos haluan ymmärtää itseäni ja nykyhetkeä on minun suunnattava katseeni maailman olemukseen.


Mielentäyteistä eurytmiaa!


[1]Katso mm. VARELA, F., (2016). The Embodied Mind. Cognitive Science and Human Experience. Cambridge, MA: MIT




Tammikuun blogin kirjoittajana toimi Mikko Jairi (synt. 1973). Lyhyehkön tanssijan uran jälkeen eurytmian opinnot Stuttgartin Eurythmeumissa, jonka jälkeen näyttämöeurytmiaa Stuttgartissa ja Dornachissa. Vuodesta 2011 Berliinissä. Masteropinnot mindfulnessista Aberdeenin yliopistossa. Meditaation ja eurytmian opettaja mm. sosiaalipedagogiikan (varhaiskasvatus) oppilaitoksessa Berliinissä.










The 2021 year's blogs will all carry a theme: "Eurythmy & Mindfulness". Eurythmy Channel Helsinki has asked 12 different eurythmists to reflect on the topic from their own experience. Blogs allow us to gain an understanding of how eurythmy develops awareness skills and what eurythmy and mindfulness have in common.

Vuoden 2021 Blogit käsittelevät teemaa: "Eurytmia & Tietoisuustaidot". Eurythmy Channel Helsinki on pyytänyt 12:sta eri eurytmistia pohtimaan aihetta omasta kokemuksestaan käsin. Blogien avulla voimme saada ymmärrystä siitä, miten eurytmia kehittää tietoisuustaitoja ja siitä, mikä eurytmiassa ja mindfulnessissa on yhteistä.

© 2020 Eurythmy Channel Helsinki